Tavoitteellinen verkottuminen ja epäitsekäs asenne ovat uran rakentamisen avaimet

Amerikkalaisten Keith Ferrazzin ja Tahl Razin kirja Never Eat Alone julkaistiin ensimmäisen kerran jo yksitoista vuotta sitten, mutta sen uusintapainoksista on tullut entistä ajankohtaisempia sitä mukaa kun sosiaalisesta mediasta on kasvanut yhä keskeisempi osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Ferrazzin ja Razin viesti on yksinkertaisesti se, ettei mikään korvaa todellista henkilökohtaista kanssakäymistä ja suhteita uran rakentamisessa. Facebookit ja muut sosiaalisen median uutuudet kelpaavat apuvälineeksi mutta ovat vain korvikkeita todellisille kontakteille.

Nimestään huolimatta Ferrazzin kirja kertoo paljosta muustakin kuin että tilaisuuksia todelliseen verkottumiseen ei kannata jättää käyttämättä. Toinen hänen moneen kertaan alleviivaamansa menestyksen ehto on korostaa antamisen asenteen tärkeyttä liike-elämän ihmissuhteissa. Jos pidät huolta siitä, että kaverisi ovat tyytyväisiä, he mitä todennäköisimmin kantavat huolta siitä, että sinä olet tyytyväinen.

-John F. Kennedyn kuuluisa kysymys kuului, mitä voit antaa kansakunnallesi sen asemesta että se olisi ollut mitä kansakunta antaa sinulle, Ferrazzi kirjoittaa ja sanoo saman pätevän liike-elämän ihmissuhteissa.

Samalla Ferrazzi varoittaa tekemästä vinkeistä ja esimerkiksi kontakteista kauppatavaraa jossa palveluksista pidetään mustasukkaisesti kirjaa. Hän kertoo varoittavan esimerkin hollywoodilaisesta tuttavan tuttavasta, jolta pyysi kerran apua mahdollisten bisneskontaktien löytämisessä elokuvakaupungissa. Tämä kieltäytyi auttamasta vedoten siihen, että jos hän antaa kontaktejaan kenenkään muun käyttöön, hän itse joutuu kiitollisuudenvelkaan tuttavilleen eikä voi käyttää kontaktejaan enää oman uransa rakentamiseen.

-Tyypistä ei ole kuultu mitään vuosikausiin, Ferrazzi kirjoittaa ja muistuttaa, että alalla kuin alalla myös Yhdysvalloissa piirit ovat lopulta aika pienet ja sana törtöistä kiertää.

Samalla Ferrazzi tulee kumonneeksi sen amerikkalaisiin liitetyn säännön, jonka mukaan henkilökohtaiset bisnessuhteet ovat vain kauppatavaraa ja niitä pitäisi suojella ja salata kuin keksintöjä.

-Mitä enemmän pystyt auttamaan muita, sitä enemmän sinua autetaan, hän kertoo kokemuksistaan.

Kolmas Ferrazzin ja Razin resepti henkilökohtaisen menestyksen rakentamiseksi on verkottumisen pitkäjänteinen määrätietoisuus. Kirjoittajat kertovat esimerkkinä kuinka Bill Clinton jo Oxfordin yliopiston stipendiaattina vuonna 1968 piti tarkkaa kirjaa kaikista tapaamistaan ihmisistä. Kysyjien ihmetellessä moista henkilökirjanpitoa hän avoimesti kertoi tähtäävänsä Arkansasin kuvernööriksi ja tarvitsi sen vuoksi kaikkia mahdollisia kontakteja tulevaisuudessa. Kymmenen vuotta myöhemmin hänestä todella tuli Arkansasin kuvernööri, vieläpä historian nuorimpana virkaansa valittuna.

Ferrazzin mukaan määrätietoinen tavoitteiden asettaminen myös verkottumisessa on Clintonin antaman esimerkin mukaan äärimmäisen tärkeää.

-Tee lista niistä ihmisistä jotka haluat kontaktipiiriisi ja mieti, kuinka voisit olla heille hyödyksi, hän kirjoittaa.

Ferrazzi varoittaa myös ylimielisyydestä niitä kohtaan, jotka vaikuttavat ensitapaamisella hyödyttömiltä.

-Monet nuoret ihmiset, jotka ovat tänään aloittelemassa uraansa vähäpätöisissä tehtävissä, saattavat tulevaisuudessa olla avainasemissa oman urasi kannalta, hän muistuttaa.

Kaiken kaikkiaan Ferrazzin ja Razin teos on mielenkiintoinen näkökulma mahdollisen menestyksen ainesosiin. Teos on hyvin amerikkalainen, mutta monia sen kertomia ajatuksia voi hyvin soveltaa myös suomalaisessa todellisuudessa.

© 2017 Factos Oy.

Kotisivut Helpotkotisivut