Jokaisessa maassa ovat poliitikot viimeisen vuoden aikana esiintyneet vähemmän edukseen sekavan viestinnän osalta, kun puhe on ollut koronakriisin ja pandemian hoidosta. Tavallisen kansalaisen on ollut vaikea pysyä suosituksista ja uusista laista perillä. Eikä Suomen osuus ole poikkeus.
Suomen hallitusta on alusta asti moitittu viestinnästä
Jo ennen koronakriisiä Suomen uutta hallitusta on moitittu sekavasta viestinnästä. Kansankielellä hallitusta nimitetään huulipunahallitukseksi hallituksen koostuessa pääasiassa nuorista naisista. Nimitys on mielikuvaltaan osuva, kun puhutaan kuitenkin poikkeuksellisen nuorista ministereistä jotka ovat vielä naisia. Mutta onko ikä se, joka määrittelee pätevyyden?
Media valitsee lemmikkinsä
Iltalehti ja moni muu media on kertonut pääministerimme Sanna Marinin taustoista sijaiskodissa, S-marketin myyjänä ja miten pääministeri jätti isänsä hautajaiset väliin. Vaan miksi media tarttuu näihin asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä poliittisen osaamisen ja pätevyyden kannalta? Miksi halutaan romantisoida pääministeri? Peitelläänkö sillä osaamisen puutetta vai halutaanko rakentaa tuhkimotarina, jolla brändätään jotain muuta kuin pääministerin vastuullista virkaa?
Marinia ja hänen tarinaa on hehkutettu ympäri maailmaa, mutta ei se kerro mitään osaamisesta. Pääministeri ei yksinään pysty päättämään mistään, kuten ei presidenttikään, mutta onko pääministerin virka nykyään niin kulahtanut, että se vaatii kiillottamista yksittäisellä virkamiehellä? Mahdollisesti näin on, sillä edellisetkin pääministerit on saaneet vuosikymmeniä kansan näkemään punaista, jo ihan Esko Ahosta lähtien, Jyrki Kataista unohtamatta, saati Juha Sipilää tai Antti Rinnettä unohtamatta. Onko kukaan heistä ollut pätevä pääministeri?
Istuva hallitus saa erityisesti pyyhkeitä
Istuvan hallituksen toimia koronan torjunnassa on ihmetelty koko kriisin ajan. Viestintä on hallituksen suunnalta ollut sekavaa. Keväällä hallitus muotoili suosituksia ehdottomina lakeina ja toimi ensin ja mietti sitten. Kaikki ei todellakaan mennyt lakipykälien mukaan, mutta on myös muistetttava, että elämme poikkeuksellisia aikoja kaikin puolin muutenkin.
Uudenmaan sulku, matkustuskiellot, yli 70-vuotiaiden määrääminen karanteeniin olivat asioita, joista pian selvisi, ettei laki ihan anna niin laajoja valtuuksia edes poikkeusoloissa hallitukselle. Ja nyt kun näitä toimia oikeasti tarvittaisiin, ei kansalla ole enää uskoa riittävästi hallituskeen ja kansa on hyvin tietoisia omista oikeuksistaan ja mitä perustuslaki heille takaa. Tämä vie pohjaa entisestään hallituksen uskottavuudelta.